maanantai 20. heinäkuuta 2015

EI TÄMÄ KÄRSIMÄTTÖMÄN HOMMIA OLE!

Viisi viikkoa on nyt suurinpiirtein mennyt. Hirvee kytö salille ja kunnon lenkille olisi. Tällä viikolla salille kyllä kuikuilemaan menen, prkl!! Lenkkeily on töihin palaamisen jälkeen jäänyt. Ei siksi, että haava olisi jotenkin vaivannut, vaan minulla on oikeassa lonkassa ilmeisesti rustorengas kappaleina. Sen viottuminen ei liity mitenkään leikkaukseen, vaan se on särkynyt jossain muualla. Todennäköisesti koska se on vaivannut jo kauan, on se särkynyt juostessa kovilla alustoilla. Nyt kun on päivän töissä jaloillaan ja kyykkii asiakkaita palvellen, on lonkka niin ärtynyt, ettei lenkkeily tule kuuloonkaan. Salia siis kokeilemaan. Spinning voisi olla myös hyvää aerobista liikuntaa. Uimaan ei jostain syystä tee mieli :)






Ylemmässä kuvassa haava sellaisenaan kuin se nyt on. Aika karu. Iho hilseilee teippien takia haavan ympärillä ja ne kohdat, missä oli sisäisten tikkien solmut, meinaa vähän punoittaa. Niitä seurailen ja jos alkavat enemmän punottaa, otan yhteyttä leikanneeseen sairaalaan.
Tikkien päitä voi ihon alta tulla vaikka vuoden. Kaikilla sulavat tikit ei sula, vaan ne työntyy ajan oloon ihon läpi. Se on normaalia eikä siitä pidä huolestua. Sillekin vaivalle on olemassa joku tieteellinen termi, ne vaan kuollaksenikaan muista mikä se on :) Yläkuvasa näkyy huonosti, mutta kun kuvan vasenta puoliskoa katsoo, on arpi ylempänä kuin toinen puoli. Leikkaava kirurgi ei ottanut huomioon sitä, että minulla on ilmeisesti lantio vinossa/ eri mittaiset jalat eikä arpi tule suoraan, jos sen leikkaa suoraan. Jos kiropraktikko ei saa lantiota suoraan, eikä pieni pussi häviä ajan oloon haavan yläpuolelta, käyn sen joskus korjauttamassa. Tätä se lääkäri varmaan tarkoitti, kun alkuun piti rasvaimulla poistaa sivuilta rasvaa. Tarkoituksena oli ilmeiseti juuri tämmöisen pussituksen esto. Leikkauksen aikan hän katsoi, ettei se ole tarpeen. Tilanetta pitää siis seurailla esim. vuosi pari.
 Kumarruskuvan otin, koska tästä olen erittäin tyytyväinen jo nyt. Ennen kumartuessa, palleasta alkaen roikkui isot pussit mitkä esim. venytellessä olivat tiellä ja ihan salpasivat hengityksen. Tässä kuvassa arven hiukan huonosti tehty pää näkyy hyvin. Pää on vähän "rutussa". Ja miettijöille tiedoksi, ei ne eivät ole silikonirinnat vaan omat. Tosin kolme vuotta sitten pienennetyt H kupista F kuppiin. Jäi enimmät hartiakivut taakse:).


Olen aloittanut myös leikkausarven hoidon LPG hoidoilla. Kaiken tietävä Wikipedia kertoo hoidosta seuraavaa:

LPG on hoitolaite, jolla annetaan hierontaa muistuttavaa hoitoa. Hoitolaite toimii alipaineella ja sen kehitti Louis Paul Guitay perustama Lpg Systems vuonna 1986 arpikudosten ja palovammojen hoitoon. Nykyisin sitä käytetään enimmäkseen kauneudenhoitoon. Alipaineella toimiva hoito kiihdyttää verenkiertoa ja lymfakiertoa moninkertaisesti, jolloin aineenvcaihdunta vilkastuu. Tällöin vamma-alueen turvotus vähenee ja sidekudoksiset arvet häviävät. Tämän vuoksi kirurgisten operaation jälkihoidossa käytetään jo yleisesti LPG hoitoa.
Myös urheilijat käyttävät LPG-hoitoa helpottamaan lihasten toipumista kovasta rasituksesta (mm. Ranskan MM-jalkapallojoukkue).
Vuonna 2000 LPG sai FDA:n (Food and Drugs administration, USA) hyväksynnän lääketieteelliseksi hoitolaitteeksi.

Minut leikanneen sairaalan edustaja (ei lääkäri) kielsi ehdottomasti ko. hoidon, mutta minä luulen, ettei hänellä ollut pätevyyttä tai tietoa kieltää hoitoa. Ainakin se on tehonnut hyvin. Olen nyt saanut hoitoa 3 kertaa ja sinä aikana vyötäröstä on lähtenyt 2 cm ja haavan kohdalta turvotusta on hävinnyt 6 cm. Haava tuntui heti ensimmäisen kerran jälkeen notkeammalta ja kiristys väheni merkittävästi.

Minua LPG:llä hoitanut ihmetteli sitä, miten huonosti leikkausten jälkeen annetaan ohjeita arven hoitoon. Haavan hoitoon annetaan ohjeet, muttei siihen, miten arpeen kasvavien kiinnikeiden kasvua estetään. Kiinnikkeet aiheuttavat moninaisia kipuja ja ongelmia ja olisivat estettävissä kunnollisella arven hoidolla esim. juuri LPG:llä.
Toistaiseksi vain arpeni ympäristön kudoksia hoidetaan. Arpeen voi kajota vasta kun se on ns. kypsynyt ja siinä oleva tulehdustila hävinnyt. Tulehdustila on tarpeen, jotta arpi paranee. Kyse ei siis ole tulehduksesta, jossa visva valuu :)  Tähän on testi, jossa arpea painetaan ja jos arpi palautuu välittömästi, on kypsyminen kesken. Hoitoon valmis arpi ei palaudu panettaessa heti.
Arpien hoitoa ja arpien vaikutusta koko kehoon on viimeaikoina alettu tutkimaan enemmän ja tähänkin on muodostunut jo monta koulukuntaa. Kuitenkin kun menette mihin tahansa leikkaukseen, kysykää lääkäriltä arpien hoito-ohjetta. Mikäli hän ei osaa vastata, antaa haavan suihkutteluohjeita tai alkaa katselemaan kattoon, ei hän tiedä siitä tuon taivaallista. Vaatikaa ohjeita. Lääkärille voi sanoa, että mielestäni tämän osa-alueen tuntemus on herra tohtorilla nyt huonolla hapella ja pyytäkää lähete fysioterapeutille. He yleensä tietävät näistä jutuista paljon enemmän kuin lääkärit.
 LPG hoidot eivät tietenkään ole ilmaisia, mutta tuskin se leikkauskaan on ollut ja hoidolla saa paljon paremman tuloksen kuin nuukailemalla. Ja ennenkaikkea: Treenatkaa itsellenne hyvä peruskunto ja jämäkät vatsalihakset ennen leikkausta!! Mikään jälkihoito ei vastaa kunnon valmistautumista.

Palataan asiaan ensimäisten salitreenien jälkeen tällä viikolla!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

HERRNPIEKSUT SENTÄÄN!

Mulle on alkanut tulemaan vyötärö. Varmaan elämäni ensimmäistä kertaa. Elän toiveessa, että kun tästä muutama kuukausi vielä eteenpäin mennään, niin eikun kaarta löytyy vaan enemmän. Kohti "sikspäkkiä". Ois se aika reteetä, ensi kesänä :) Ei muuta kuin reeniä horo, reeniä!

Otin tänään ekan kerran teipit suihkussa pois. Yhtään ei ole haavat tulehtuneet eikä auki. Hyvä on maanantaina mennä tikkien poistolle. Tän projektin puolesta on ollu loistavaa, kun on ollu näin kylmä kesä. Vähentää tulehtumisriskiä. Muutenhan tämä kesä on ihan hanurista.

Alla kuva teipittömästä haavasta. Onhan se vielä karun näköinen, mutta aikaa leikkauksesta on vain 10 päivää. Mulla on selässä skolioosi ja koko alakroppa tuntuu kiertävän vasemmalle. Auttaisko kiropraktikko, enpä tiiä. Napa on edelleen vinossa ja kyljet vähän erimalliset mutta eipä minua haittaa. Eikä haittaa arvetkaan. Enemmän haittasi ne roikot :)
Tässä kuvassa erottuu muutama raskausarpi haavan yläpuolella. Melkonen siivu nahkaa on lähtenyt, kun noi raskausarpien pätkät on niiden arpien yläosat, mitkä yletti entisen navan yläosaan asti. Vanhan navan paikka on siis ollut keskellä olevassa arven "mutkassa".


torstai 25. kesäkuuta 2015

SYÖNKÖ, VAI ENKÖ SYÖ?

Kun toipuu leikkauksesta, tippuu kaloritarve kuulema yllättävän vähän. Kyseltyäni vähän ympäriinsä, sain selkeän vastauksen: vähennä hiilaria, lisää protskua kohtuudella.

Seuraavassa listassa on mitä syön normaalisti, kun en ole toipilas ja treenaan. Treenejä tulee normaalisti 3-4 salilla ja pari todella leppoisaa hölkkää (n. 1h) viikossa.

Olen TODELLA  ruokavammainen eli minulla on keliakia, olen allerginen maitoproteiinille, kananmunalle, perunalle, banaanille ja kaikille pähkinöille (manteli ok). Soijaa en voi syödä. Limakalvot on muuten koko ajan niin märkänä, että istuessa jää läntti penkkiin :)

AAMUPALA

40g hirssiä (kuorimaton raakapaino, keitetään puuroksi vedessä)
20 g riisiporteiinijauhetta
200g mehukeittoa (sokeriton)
100 g mustikoita
5 g psylliumia kuiduksi
10 g Chian siemeniä
+ vitamiinit

259.45 cal
17.97g proteiinia
28.5 g hiilaria
11.38g rasvaa

LOUNAS

150g vähärasvaista lihaa
100g kurkkua
100g tomaattia
100g salaattia
100g paprikaa
5g oliiviöljyä
25g vuohenjuustoa (ei lehmänmaitoa)

403 cal
41.65 g prot
5.65 g hh
23.72 g rasvaa

VÄLIPALA

20g riisiproteiinia
vettä

80 cal
14 g prot
3.3 g hh
1.26 g rasvaa

TREENIPÄIVINÄ HETI TREENIN JÄLKEEEN. LEPOPÄIVINÄ PROTEIINI YHDISTETTYNÄ ILTAPALAAN.

20g riisiporteiinia
vettä

80 cal
14 g prot
3.3 g hh
1.26 g rasvaa

PÄIVÄLLINEN, treenin jälkeen

Sama kuin lounas. Lisäksi :

2 palaa gluteenitonta leipää

409.4 cal
24.45 g prot
51.57 g hh
15.93 g rasvaa

ILTAPALA

100 g mustikoita
200 g sokeritonta mehukeittoa
10 g chian siemeniä
30 g manteleita kuorimattomia
10 g kookosöljyä

466.5 cal
23.41 g prot
19.48 g hh
31.08 g rasvaa

koko päivä siis yhteensä

1620.35 cal
121.48 g prot
108.5 g hh
83,37 g rasvaa

Karu totuus kuitenkin on se, että olen sortin herkkuperse ja tummaa suklaata, punaviiniä ja viskiäkin tulee aina välillä nappailtua, niin kalorit aina pomppaa. Ei tämä kuitenkaan ole niin vakavaa. En enää tässä iässä (44) olla minnekään kisalavoille pyrkimässä.

Nyt toipilaana olen kyllä noudattanut tätä listaa muuten, mutta olen leivän jättänyt kokonaan pois ja aamupuuro tilalla syön proteiini-marjapirtelön. Ilmeisesti saan kuitenkin tarpeeksi rakennusainetta kehoon, koska toipuminen on sujunut tosi hyvin. Tänään ajoin ensimmäisen kerran autoa (viikko leikkauksesta). Olisin varmaan voinut ajaa jo aiemmin, mutta kun autoni on vähän matalampaa sorttia (pylly on alle 40 cm tien pinnasta), on autoon meneminen ja pois tulo on ollut se hankaluus :)

Alla kuva miltä näyttää masu viikko leikkauksesta. Näin iltapäivällä on turvotusta enemmän. Herätessä on jo mukavan litteä masu ja vyötärön ympärys on liki 5 cm pienempi kuin mitä se oli ennen leikkausta tai jopa sitä "laiha läski"-vaihetta kun painoin vain 65 kg (nyt paino on 72). Alla kuva tästä hetkestä. Aavistuksen omaisesti on vähän mustelmaa keskikohdssa, mutta todella vähän verrattuna leikkauksen suuruuteen.




sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Uusi päivä ja uudet kujeet :)

Kaikki muu liikunta on kielletty seuraavat 4-5 viikkoa paitsi kävely. Sitä suositeltiin tunteroinen päivässä. Vähentää turvotusta ja nopeuttaa toipumista. Raahasin siis mieheni lenkille. Tunnin käppästely vei kaikki voimat, hiki kaatu päältä ja jalat tuntui tonnin painoisilta. Mitähän tämä olisi, jos olisin peruskunnoltani sohvaperunan tasoa? Lenkin jälkeen taistelin itteni vielä kauppaan. Ensi kerralla lähden kauppaan tennareissa, en korkkareissa:)
Töihin palaamiseen on aikaa 1,5 viikkoa. Lompsa ei kestä pidempää saikkua. Täytyy aina muistaa, että kun kyse on kosmeettisen haitan korjaamisesta, ei saikku ole työnantajan vastuulla. Toivottavasti parantuminen vaan tästä kiihtyy.

Ai niin, ihme kyllä, mustelmia ei juuri ole. Olen käyttänyt ennen leikkausta ja nyt jälkeen Arnica Montana D12 helmiä ja voidetta. Vähentää näköjään kipuja, turvotusta ja mustelmia tramaattisesti.
Sain vinkin niihin eräältä suomalaiselta plastiikkakirurgilta. Minut leikannut kirurgi ei ottanut niihin kantaa, mutta lämpimästi suosittelen. Leikkauksesta on nyt neljä päivää eikä yhtään mustelmaa, ainakaan vielä ole. Suosittelen lämpimästi kaikkiin leikkauksiin.


Tässä kuvassa on siis vasta muutama päivä leikkauksesta ja nyt on jo nähtävissä, että löysä nahka on saanut kyytiä. Näissä leikkauksissa taytyy toki muistaa, että toipuminen ja tulosten näkyminen on hidasta. Tuloksista voi oikeasti jotain päätellä vasta parin-kolmen kuukauden päästä. Kuvassa olevat poikittaiset punaiset rannut ovat jälkiä tukikorsetista, mitä täytyy pitää useita kuukausia, jotta haava saa tukea. Olen teipannut haavan MicroPore teipillä, en silikoniteipillä. Valkoinen lappu alamahassa on kohta, missä "poistoputki" oli. Haava on vielä auki ja tihkuaa välillä kudosnestettä.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Mä oon niin helevatan kyllästynyt siihen, että mahamakkara ei katoa eikä välitä tuon taivaallista, vaikka teen mitä tahansa!! Joopati joo. Laihduta! Niinhän mä tein ja nyt ollaan tässä jamassa.

1.1.2010 oli loppuelämäni ensimmäinen päivä. Jaksoin kävellä kilometrin ja juosta 100 m ja sitten alkoi kuolo korjata. Painoa oli 105 kg, käytössä rytmihäiriölääkkeet, veren sokerit koholla ja kolesterolit olisi olleet seuraavana lääkityksen alla. Kolme vuotta siinä meni ja painoa tippui 40 kg. Juoksu kulki ja elämän ilo palasi, terveyden myötä mutta... EDELLEEN OLIN LÄSKI, LAIHA LÄSKI kunnes älysin mennä salille ja siitäpä alkoi kadonneen lihaksen metsästys. Persettähän mulla ei koskaan ole ollut, ei edes yli 100 kiloisena. Kaikki on aina kasaantunut vyötäisille ja tämä tarina on se vyötärön kavennuksen jatkopätkä.

Vatsan muotoiluleikkaus eli abdominoplastia ei ole mikään laihdutusleikkaus, sen minäkin olin tajunnut ja nykyisellä painollani eli 73 kg (pituus 175 cm) oli sen teettäminen järkevää. En siis hakenut kilojen vähennystä vaan ylimääräisen nahan poistoa. Halusin, että se järkyttävä treenimäärä, mitä minäkin olen jo vuosia tehnyt, alkaisi vihdoin näkyä jossain.

Kuvissa näkyvät surulliset roikot on pääosin nahkaa, mistä ei oikein pääse eroon muutoin kuin veitsellä sipasemalla. Treenatessa perse nousi pystympään, käsivarsissa alkoi haba ja oikkarit erottumaan ja selkään tuli mukavasti jerkua, mutta tämä saakelin maha!!

Tiiättekö miltä näyttää tämmöinen nahka kun oot kontillasi? Jos olette nähneet patsaan Romuksesta ja Remuksesta missä susi imettää Rooman kaupungin perustajia (mytologian mukaan) niin masu näyttää juurikin siltä. Roikkuvia tissipareja toisensa perään oikeista maitorauhasista alkaen aina riemurasiaan asti.

Mä tahon litteän mahan ja kun mä haluan jotain tarpeeksi, niin minähän en loputtomiin odottele! Ja odotus loppui 17.6.2015. Koska tämän blogin ideana on vain kertoa miten koin leikkauksen, miksi siihen ryhdyin ja miten toivuin niin en viiti paneutua sen enempää ennen leikkausta tehtäviin juttuihin. Kyselkää ne sieltä, missä haluatte leikkauttaa. Jos tuntemuksista on apua leikkausta miettiville niin hyvä niin.

Leikkaussuunnitelmaan kuului että kylkiin tehdään rasvaimu ja vatsasta poistetaan ylimääräinen nahka. Mikäli vatsalihasten väliin on tullut rako, se ommellaan kiinni. Leikkauksen aikana kävi ilmi, ettei kyljissä ole otettavaa rasvaa eli rasvaimut jäi väliin. Vatsalihakset on ommeltu yhteen ja nahka poistettu. Nyt olen jo kotona ja varsin virkeä, mutta ei herramumjeera, miten kipeä olen herätessäni...

Kipu tuli jo ennen kuin ennätin edes silmiä avata. Varpaiden heilutuskin sattui vatsalihaksiin. Tärisin kuin horkassa ja vapina pahensi vain kipua. Joku läpsi poskille ja sain silmät auki. SAATTUU!! Piiki tuli persuuksiin kuin taivaan lahjana ja kipu muuttui saman tien kestettäväksi. Vietin varsin pitkään heräämössä ja sain muutamaan otteeseen kannikkaan ihanaa eliksiiriä. Kun tuli aika nousta pyörätuoliin ja siirtyä heräämöstä huoneeseen, se tuntui kuin olisin juossut martonin. Onneksi mieheni oli mukanani ja majoittui samassa huoneessa, haki vettä ja auttoi vessaan jne. Ensimmäisestä päivästä en olisi yksin selvinnyt. Hoitajat toivat varsin mukavaan tahtiin piikkiä ja nappia. Jos olisin joutunut huumetestiin sillä reissulla, niin olisi varmaan häkki heilunut. Tujuja tuntui aineet olevan. Alla ekan päivän kuva. Letku, mitä pitkin kudoksiin kertyvä neste tulee ulos, on vielä paikoillaan.
Nahkaa lähti niin paljon että 5 cm vinossa ollut napakin vaihtoi paikkaa ja muutama alamahaan osunut leikkausarpikin hävisi. Näyttäisi, että raskausarvetkin saivat kyytiä. So far so good!

Olin sairaalassa kaksi yötä ja sitten alkoi varsin pitkä kotimatka. Etukäteen mietin miten ihmeessä kestän laivamatkan ja autolla puoleen väliin Suomea, mutta hyvin näkyy näin aikuisemmankin naisen kroppa toipuvan, kun on kunnon pohjat: hyvä peruskunto ja hyvä lihaksisto.

Tulin kotiin siis eilen eli juhannusaattona. Eipä paljon uskaltanut viiniä nappailla jussin kunniaksi. Pää on jo valmiiksi pyörällä mömmöistä, mitä sain matkaani :)

Tänään on ensimmäinen täysi päivä kotona ja letkun haava vuotaa aika-ajoin. Se on kuulema ihan asiaan kuuluvaa ja hyvä vain, ettei jää nahan alle muhimaan. Ei vain kovin kauas uskalla lähteä ettei joudu piipaa autolla kotio tulemaan. Kun ajatteee, että leikkauksesta on nyt reilu kolme päivää, niin kivut on ihan minimaaliset. Pääsen hyvin itse ylös sängystä, jaksan kävellä ja tehdä pikkuhommia. Mitään isoa ei saa tehdä 4-5 viikkon eli treenitaukoa pukkaa, taas. Montakohan kertaa lienen aloittanut treenaamisen alusta. Välillä vammojen takia, välillä jonkun leikkauksen takia. Mutta kun sitkeesti jaksaa niin kaipa sitä näkyvää tulostakin joskus tulee.

Vaikka turvotusta on vielä valtavasti, on vyötärö jo nyt n. 2 cm kapeampi kuin leikkaukseen mennessä. Painoa jäi Viroon sen parin löysän nahkakilon verran.